Syksyinen moi! Käyn maanantaisin eräässä nokialaisessa palvelukodissa tekemässä vapaaehtoistyötä. Olen mukana Lähimmäispalvelussa ja vierailen yksinäisen vanhuksen, Kyöstin (nimi muutettu), luona. Kirjoitinkin Kyöstistä jo keväällä. Tänään mulla oli ensimmäistä kertaa mukana myös toinen vapaaehtoistyöntekijä. Nimittäin koirani Seppo oli karvaisena apulaisena nakkipalkalla.
Oon käynyt tuolla palvelukodissa alkuvuodesta lähtien, ja viime viikkoina Kyöstin fyysinen kunto on heikentynyt varsin paljon ja käveleminen on todella haastavaa, jonka takia hän ei pääse poistumaan asunnostaan usein. Mutta mitä tapahtuikaan tänään? No, heilahdettiin Sepon kanssa Kyöstin huoneistoon ja siellä mies istui olohuoneessaan. Olin siinä tokaisemassa Kyöstille, että Seppo on sitten täysin harmiton juntti ja hän vain haukkuu alkuun noin minuutin, koska häntä jännittää ja on samaan aikaan innoissaan. Mutta mitä vielä - hyvä kun ehdin ottaa kengät pois jaloista, niin Seppo oli jo ottanut hyvän istuma-asennon Kyöstin jalkojen juuresta, ei ainuttakaan haukahdusta ja Kyöstin silmistä valui rauhallisia kyyneleitä. Mies oli niin onnellinen hänen ja Sepon ensikohtaamisesta. Heistä kahdesta tuli välittömästi ystäviä. Kyösti oli aivan äimänkäisöitynyt, kun Seppo osasi istua, kiertää ja antaa ylävitosen.
Tuon iloisen ensikohtaamisen jälkeen me kaikki kolme - minä, Seppo ja
Kyösti - oltiin niin täynnä tarmoa ja itseluottamusta, että nyt ei enää
pelkkä normaali keittiökahvittelu ja -rupattelu riittänyt! Ehdotinkin
Kyöstille, että mitäs jos mennään ulos? Sanoin, että mä haen varastosta
pyörätuolin ja herranjestas vaikka kannan sut siihen, niin päästään
äijien kesken ulkoilemaan! Kyösti sanoi, että joo joo joo!
Sepolle tokaisin, että istu. Hän istui ja sai taskustani ansaitun nakkipalan. Sitten noin 5 minuuttia kestänyt siirtyminen pihalla odottaneeseen pyörätuoliin ja kas kas - yhtäkkiä työnsinkin Kyöstiä pitkin hiekkateitä upeiden maalaismaisemien äärellä ja Seppo kulki kiltisti vierellä hihnassa. Puolen tunnin päästä vein Kyöstin takaisin sisälle ja Seppo meni vielä ottamaan muutamat helpot rapsutukset.
Lopulta olimme lähdössä Sepon kanssa pois ja Kyöstiltä tuli yksi vaatimus: ”Petteri, ota Seppo mukaan ensi kerrallakin!” Ja minä otan.
Sepolle tokaisin, että istu. Hän istui ja sai taskustani ansaitun nakkipalan. Sitten noin 5 minuuttia kestänyt siirtyminen pihalla odottaneeseen pyörätuoliin ja kas kas - yhtäkkiä työnsinkin Kyöstiä pitkin hiekkateitä upeiden maalaismaisemien äärellä ja Seppo kulki kiltisti vierellä hihnassa. Puolen tunnin päästä vein Kyöstin takaisin sisälle ja Seppo meni vielä ottamaan muutamat helpot rapsutukset.
Lopulta olimme lähdössä Sepon kanssa pois ja Kyöstiltä tuli yksi vaatimus: ”Petteri, ota Seppo mukaan ensi kerrallakin!” Ja minä otan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti