Päivälleen 5 vuotta sitten elämääni heilahti karvan verran 43-kokoista kenkää isompi shetlanninlammaskoira nimeltä Seppo. Ujo ja arka koira, joka oli ihmeissään maailmasta ja kaikesta mahdollisesta. Hiljalleen sain voitettua Sepon luottamuksen ja nykyään olemme kovatasoinen tutkapari. Iskä ja poika.
Seppo pelkää edelleenkin omia pierujaan ja juoksee toisinaan henkensä edestä pakoon kovaäänisiä kärpäsiä. Juusto on Sepon lempiruokaa ja periaatteessa aivan kaikki ruoka maistuu. Sepon pallit on leikattu vuonna 2011. Mutta kuitenkin jos unohdetaan se tosiasia, että se Seppo on neitsyt, niin poika on kova paneen matkalaukkuja. No, meillä kaikilla on fetissimme. Onhan se hienoa, että aina kotiintullessa vastassa on ikionnellinen karvapoika. Hän on aina valmis lähtemään minne tahansa.
Seppo on kova jätkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti