Hondan paluu!

Saanko esitellä: uusi autoni - vuosimallin 1997 Honda Civic!

No juu-u. Tosiaan mullahan oli täsmälleen samanlainen vuosimallin 1996 Honda Civic yli 10 vuotta. Lokakuussa ajoin lähes 5000 kilometrin pituisen ”Viimeisen matkan” Euroopan läpi ja lopulta luovutin ex-Hondani ukrainalaisperheelle Barcelonassa.

Sen verran ikävä mulla oli luotettavaa Hondaani, että kesken maailmanympärysreissuni isoon päähäni välähti nerokas idea - mitäpä jos etsisin tietoverkosta käytettyjen autojen markkinoita ja jos sieltä kauheella säkällä löytyisi Honda Civic, joka olisi kutakuinkin samaa ikäluokkaa kuin edelliseni. Ja löytyi! Kerroin myyjälle Honda-rakkaustarinani, maksoin puolet kauppahinnasta oitis ja samalla ohitin muut kiinnostuneet.

Lauantaiaamuna hyppäsin junaan ja suhautin Lappeenrantaan. Kauppakirjojen teko, tankille ja sitten hurauttelin uudella rakkaallani tänne Suomen Rooman. Jumalauta!

231 000 kilsaa vasta mittarissa, että tuotaaaa… Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ajan tällä Hondallani kenties seuraavat viisi vuotta, jonka jälkeen saattaa hyvinkin olla edessä ”Viimeinen matka, osa 2”. Ehkä ajan Venäjän ja Mongolian läpi Kiinaan. Tai peräti Afrikan läpiajo. Mahdollisuudet ovat rajattomat. If you can dream it, you can do it. Tää on ihan mahtavaa!

Mun ja ex-Hondani herkkä tarina on luettavissa TÄSTÄ NÄIN.

Mä ja Olli lähdössä Viimeiselle matkalle lokakuun alussa.

Kolme viikkoa, 12 maata ja 4750 kilometriä myöhemmin perillä Barcelonan keskustassa.

Uusi omistaja, ukrainalainen Konstantyn, ja mä. Kauppahintana yhdet kahvit.