Chiang Mai, Thaimaa, osa 2

Tervehdys täältä Pohjois-Thaimaan helmestä! Tässä on vuorossa Chiang Mai -raportointini part 2 (ensimmäinen Chiang Mai -juttuni löytyy TÄSTÄ). Kohta kolme viikkoa täällä hengailleena on kaupunki tullut jo tutuksi, päivät ovat soljuneet leppoisasti ja aika on heilahtanut varsin nopeasti. Täällä on päivisin erittäin kuuma ilma, mutta iltaisin tulee vilpoinen.

Viikonloppuna ajauduin askartelemaan koirakaverilleni Pentille yöasun. Siitä lisää TÄSSÄ.

Temppeleitä on kaikkialla ja oranssikaapuisia munkkeja kulkee temppelialueilla sekä katukuvassa päivin öin. Nuoria poikia ja vanhoja äijiä. Jotkut ovat ovat munkkina vain muutaman viikon ja toiset puolestaan koko elämänsä. Temppeleihin on mahdollisuus lahjoittaa maallista mammonaa ja samalla pyrkiä lunastamaan itselleen meriittiä eli parempia lähtökohtia seuraavaa elämää varten.

Aina kun olen itse temppelialueilla, niin noudatan nöyrästi kaikkia etikettejä ja hymyilen vienosti. Tuolla toimenpiteellä pyrin saamaan itselleni sellaisen kompromissihenkisen meriitin eli seuraavassa elämässä en olisi mikään ökyrikas seurapiirimies mutta en myöskään mikään kambodzalainen vuohi. Jotain siltä väliltä.

Munkit elävät kaupungilla kuin ketkä tahansa kaupunkilaiset - käyvät kaupassa ostamassa kahvia, hengailevat puistoissa yms. Hieman silti pari kertaa oon hieraissut silmiäni, kun temppeleiden pihoissa munkit katselevat kovaäänisesti kannustaen thainyrkkeilyä telkkarista. Joillakin munkeilla on käsivarret sekä sääret täynnä tatuointeja ja melkein kaikilla on upouudet älypuhelimet käsissään.

Chiang Main keskusta-alueella on periaatteessa mahdoton eksyä. Siinä pitää olla kyllä umpisokeassa paavikännissä tai sitten ihan vaan tyhmä, jos täällä eksyy! Nimittäin ydinkeskusta on neliön muotoisella alueella, jota ympäröi puolentoista kilometrin pituiset vesivallit. 1,5 km – 1,5 km – 1,5 km – 1,5 km. Varmastikin selkein suurkaupunkiratkaisumalli, mihin oon ikinä törmännyt.

Ympärillä oleva uljas vuoristo vain lisää kaupungin kauneutta. Tiivistettynä voisin sanoa, että Chiang Mai on kuin Nokian kaupunki - täällä on kaikkea ja tämä on ainutlaatuinen paikkakunta.

Long Live The King

Kauan eläköön kuningas! Se on aivan häkeltävää seurata, kuinka suosittu ja palvottu Thaimaan kuningas täällä on. 87-vuotias kuningas Bhumibol Adulyadej on ollut vallassa jo vuodesta 1946 lähtien eli kohta 69 vuotta. Kuusikymmentäyhdeksän vuotta! Morjens. Lähes jokaisessa nurkassa on kuvia ja ylistyslauseita kuninkaasta. Tuktuk-takseissa, ruokalistoissa, paidoissa, kaikkialla on kuvia kuninkaasta.

Täällä on kauppoja, missä myydään ainoastaan valokuvia kuninkaasta. Televisiossa tulee tasaisin väliajoin sellainen muutamien minuuttien pituinen balladibiisi, missä on videokuvaa kuninkaasta vierailemassa kansan parissa. Jopa kauppojen maksupääteruuduilla vilkkuu aina välillä kuva kuninkaasta. Jokaisessa setelissä on kuva kuninkaasta. Vaikuttavaa.

Sunday Market on iso juttu täällä. Valtavan kokoinen keskusta-aluekirpputori pysäyttää liikenteen sunnuntai-iltapäivästä eteenpäin ja keskusta on täynnä ihmisiä kävelemässä, seurustelemassa, syömässä ja ostamassa rihkamaa. Kello 18:00 kaikki pysähtyy. Ihmiset pysähtyvät, myyjät keskeyttävät työnsä ja kukaan ei liiku. Kello 18:00 alkaa parin minuutin pituinen Thaimaan kansallislaulu ja kuninkaan ylistys. Sitten kun tuo on ohi, niin niks ja naks, kaikki jatkuu ennallaan.

Olin yks ilta elokuvissa ja aina ennen elokuvan alkamistahan tulee trailereita pian ilmestyvistä leffoista. Kesken kaiken leffateatterissa tulee kuulutus, että voisitteko kaikki leffakatsojat nousta seisomaan ja osoittamaan kunnioitusta kuninkaallemme. Ja me nousimme seisomaan. Leffaruudulta tulee musiikkivideo, missä thaimaalaiset ihmiset ylistävät, palvovat, itkevät ja niin edespäin kuningastaan. Kuvia kuninkaasta ja taustalla soi tunnelmallinen musiikki. Ja sen jälkeen elokuvan kimppuun. Aikamoista.

Thaimaan kuningas Bhumibol Adulyadej on koko kansan syvästi rakastama johtaja. Mies on sairastellut viime vuosina ja sitten kun tulee se hetki, että kuningas kuolee, niin Thaimaa saattaa olla jopa sekasorron vallassa. Kuninkaan ainoa poika ja kruununperillinen Vajiralongkorn ei ole käsittääkseni lainkaan suosittu Thaimaassa, sillä miehellä on ennemminkin playboyn maine.

Duunissa

Vietin tapaninpäivän iltaa brittipubissa seuraten Englannin Valioliigan otteluita. Pubin omistaja, noin 60-vuotias parrakas ja vanttera brittiäijä, seurasi myös matseja. Samanhenkisinä futisjätkinä rupattelimme mm. jalkapallosta, Suomesta, Englannista, elämästä Thaimaassa ja mun maailmanympärysreissusta.

Puhe ajautui myös tuktuk-kuskeihin ja paikalliseen liikennekulttuuriin. Hän kertoi yllättäin, että hänellä on himassa pyörätaksi, mutta sitä ei olla käytetty vähään aikaan. Tokaisin oitis, että hauska kun tuli puheeksi, sillä mä en ole ikinä ajanut sellaisella ja katsoin samalla kysyvästi brittimiestä kohti. Katseeni sanoma oli selkeääkin selkeämpi – saiskohan sitä sun pyörätaksia mahdollisesti koklata joskus?

Tottakai saat, tuli napakka vastaus kuin thaimaalaisapteekin hyllyltä. Siinä sitten hiljalleen juonittiin oiva bisneskuvio, että mä ajelisin pyörätaksilla pitkin poikin Chiang Main ydinkeskustaa ja tarjoisin kaupungin ainoaa ilmaista pyörätaksikyytiä sillä ehdolla, että kuski – eli mä – saa päättää määränpään.

Lauantaina 27.12. iltapäivällä ensimmäinen päiväni pyörätaksityöläisenä sitten toteutui, kun kuskasin 2,5 tunnin ajan yhteensä kenties tusinan verran ihmisiä ydinkeskustasta itse päättämääni määränpäähän ja sattumoisin kaikki kyytini päätyivät tuon brittipubin eteen, jonka jälkeen ehdottelin, että menkääs tuohon nauttimaan kaljat tai vaikka paritkin. Myös hyvää ruokaa on tarjolla siellä sitten niin. Ja osa heistä meni sinne!

Olin neuvotellut itselleni erittäin kovan diilin ja työpäivän päätteeksi sain palkkani samantien kätösiini – muovipussillinen banaaneja!

Miljoona skootteria ja kosolti äksidenttejä

Jos oli Ho Chi Minhissä, Etelä-Vietnamissa, täysin liikaa skoottereita, niin kyllä niitä on täälläkin liikaa. Tuhansia ja taas tuhansia skoottereita päristelee joka puolella aivan holtittomasti.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että maailman itsekkäin olento on aasialainen skootterikuski. Siinä ei ole mitään järkeä koko touhussa. Kaahataan ja kohnotetaan joka suuntaan. Aivan sama, että palaako punaiset valot vai ajetaanko yksisuuntaista kaistaa väärään suuntaan, niin pakko on vaan mennä koko ajan. Ihan uskomaton minäminäminä-asenne.

Ja jos tulee aasialaisen skootterikuskin kohnotuksen takia seurannut liikennevaaratilanne - mitä todellakin tulee jatkuvasti - niin siihen perään aasialainen skootterikuski esittää koiranpentumaisen hymyn ja on pahoillaan. Kolmasosasekuntia myöhemmin sama ilme on myrtsinä ja olemuksesta huokuu välinpitämättömyys. Tekohymyily - sen aasialaiset osaavat.

Sympaattisia ihmisiä on täällä todella paljon, mutta jos joku asia aasialaisessa meiningissä vetää mielen matalaksi, on ehdottomasti tuo tekohymyily ja sen alle verhoiltu itsekkyys. Voin kyllä sanoa, että jurot suomalaiset ovat timanttia - tunteet näytetään vähäeleisesti, mutta ollaan aitoja!

Skootterivuokraamoja on myös jokaisella kadulla ja päivähinta on kepeä 4-5 euroa. Eurooppalaisia skootterihuristelijoita onkin tosi paljon, mutta samaan näppäimistöhengenvetoon pitää tokaista, että eurooppalaisia loukkaantuneita ex-skootterikuskeja katukuvassa sitten vasta näkyykin. Ihan uskomaton määrä eurooppalaisturisteja kävelee ontuen, kyynärpäät ja polvet siteillä peitettyinä. Joka päivä näkyy myös jalka paketissa ja kainalosauvoissa konkkaavia turisteja. Ja tuo suuri loukkaantumismäärä ei yhtään yllätä.

Eurooppalaisia täällä on tosiaan paljon ja täysin eniten ranskalaisia. Tuntuu, että osaan jo ranskan kielen alkeet ihan hyvin, kun joka mutkassa ja hetkessä puhutaan ranskaa.

Käsittämätöntä kauneutta taivaalla

Kävin hyppäämässä benjin vuoden 2014 päätteeksi. Siitä lisää TUOSTA.

Tuli myös koettua elämäni ensimmäinen vuodenvaihde ulkomailla, kun vuosi 2014 kääntyi vuodeksi 2015 täällä Chiang Main ydinkeskustan hulinassa. Enpä olis uskonut, että tulen näkemään jotain ennenkokemattoman kaunista, sillä tuhansia sky lanterneja (kosolti kuvia tämän jutun alla) päästettiin taivaalle. Kynttiläloisto oli uskomattoman kaunis!

Uudenvuoden juhlinnassa myös raketit paukkuivat ja ihmisiä oli liikkeellä valtavasti. Juhlinta sujui silti ystävällisissä merkeissä ja pohjoisthaimaalaisesta vuodenvaihteesta jäi erittäin positiiviset jälkitunnelmat.

Loppiaisena pääsin esittelemään jälleen nokialaisuuttani ja sellainen tunne tässä tällä hetkellä vallitsee, että sain vakuutettua eräälle saksalaispariskunnalle lomavisiitin Nokialle tulevana kesänä olevan hyvä ratkaisu! Lue koko välikohtaus TÄSTÄ.

Summa summarum: kaikki, jotka suunnittelette matkustamista Thaimaahan, niin kannattaa ottaa Chiang Mai vakavasti harkittavaksi kohteeksi.

Pari Youtube-videonpätkää Chiang Maista:
Sunday Market iltapäivällä
Sunday Market illalla

Minä ja kulkukoirakaverini Pasi
Uudenvuoden kaunis näkymä taivaalla

Ja alla vino pino kuvia: