Tyypillistä mun säkää! Käyn säännöllisesti joka vuosi toukokuun toisena sunnuntaina kukkakaupassa ja jokaikinen kerta siellä on kauhea ruuhka miehiä ostamassa kukkia. Joka tapauksessa äitienpäivä on itselleni tosi henkilökohtainen, sillä mun oma äitihän synnytti aikoinaan mut. Aion nostaa tämän aiheen esille kahvipöytäkeskustelun lomassa.
Äitini on kova luu! Mun isä kuoli syöpään ollessani 14-vuotias ja sen jälkeen äiti on yksin koulinut musta ja siskostani kohtalaisen fiksuja kansalaisia. Ja nyt reilun vuosikymmenen ajan äiti on ollut myös erinomainen mummi siskoni kolmelle tyttärelle.
Onhan tässä oman äitin kanssa tullut koettua kaikenlaista vuosien saatossa. Hän kuskasi mua 90-luvulla kesät talvet futis- ja lätkäreeneihin, teki ruokaa ja prässäsi käymään koulut kunnolla. Äitini löysi teinipoikavuosinani kaapinkätköistäni ties kuinka monta kertaa kömpelösti piilottamiani pornolehtiä, mutta yhä edelleen lehdet ovat vintissä jemmassa. Ne ovat tärkeitä palasia nuoruudestani. Ne ovat osa kasvuani pojasta aikuiseksi.
Yksi ikimuistoisimmista välikohtauksista sijoittuu kesään 1998, jolloin minä, 16-vuotias pottatukka, sekä äitini olimme kaksistaan pyöräilemässä Nokian Siurossa. Äitini polkupyöräili noin 50 metriä minua edellä ja siinä yhtäkkiä eräs noin kolmekymppinen äijä körröötteli vanhalla mopollaan mun ohi, pysäytti moponsa, tiputti housut nilkkoihinsa ja ryhtyi tekemään helikopteriesitystä!
Pyöräilin hetkessä tilanteen ohi ja mietin vaan, että morjens mitä kylähulluja täällä Nokiallakin on. Ei jäänyt minkäänlaisia traumoja, mutta äimistelin vaan. Kolme viikkoa myöhemmin mulla alkoi kesätyöt Nokian kaupungin katujenkunnossapitoyksikössä. Ensimmäisenä työpäivänä olimme parin muun kesätyöntekijänuorukaisen kanssa taukotilassa odottamassa hommien alkua ja meidän pomo ohjeisti meitä. Sitten pomo sanoi, että hän lähtee jatkamaan töitä ja kohta tähän tulee teidän kesätyöohjaaja. Sitten taukotilaovi aukesi ja ohhoh - siinä oli se sama kolmekymppinen viuhahtajaäijä! Mitä h*lvettiä, kuiskasin itselleni ja meinasin purskahtaa voimakkaaseen naurunremakkaan. Sama äijä! Varsin epäpätevä kesätyohjaajahan hän oli, eikä hän edes muistanut mua lainkaan.
Tuollaiset tapaukset vahvistaa ihmistä olemaan valmiina maailman haasteisiin. Kovimmillakin hetkillä silti aina yksi asia rauhoittaa - oman äidin tuki ja rakkaus. Hyvää äitienpäivää kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti