lauantai 17. kesäkuuta 2017

Sepon Tarina

Mua pyydettiin kirjoittamaan juttu my boy Seposta kesäkuun Sheltit-lehteen. Ja ilman muuta mä kirjoitin! Ohessa on kuvankaappaus lehdestä + teksti selvennettynä.

-- -- -- -- --


Lokakuu 2010. Istun Parolassa omakotitalon olohuoneen sohvalla ja tuijotan hieman jännittyneenä 8 viikon ikäisiä shelttipentuja. Olen saapunut hankkimaan oman koiran. Samalla mietin, että hauskasti on elämä heittänyt minut taas tänne nurkille, sillä vain parin kilometrin päässä tästä talosta astelin pois armeijasta 7 vuotta aiemmin.

Yhtäkkiä olohuoneen tuolin alta kömpii pieni karvainen shelttipallo, joka suunnattomasta ujoudestaan huolimatta tepastelee kompuroiden suoraan syliini. Katsomme ensimmäistä kertaa toisiamme silmiin. Sillä sekunnilla tiedän, että tässä on poikani Seppo. Tuosta hetkestä alkaa matka, jonka varrella on tapahtunut valtavasti iloisia asioita. Yhdessä. Periaatteessa elämänmottoni on sellainen, että jos Seppo ei voi johonkin paikkaan tulla kanssani, niin en ole minäkään menossa.

Sepon pallit leikattiin, kun hän oli 1,5-vuotias. Hetken mielijohteesta päätin tuolloin perustaa Sepolle oman Facebook-sivun, jossa hän kertoo elämästään kuvin ja sanoin. Myöhemmin Sepolle tuli myös Twitter-tili. Tänään hänellä on somekanavissa melkein 10 000 seuraajaa ja hän tuo iloa ihmisille. Sepon päivitykset ovat suosittuja, ja mikä tärkeintä - Seppo saa paljon viestejä, joissa moni kertoo saaneensa ilonpilkahduksia elämäänsä Sepon positiivisista päivityksistä. Seppo tunnistetaan usein katukuvassa Turussa ja Tampereella. Aktiivisen somekäyttäytymisen ansiosta Hämeen Sheltit Ry valitsi Sepon Arjen sankari -sheltiksi 2015.

Sepon arki on täynnä draamaa, sillä omat äänekkäät pierut sekä kolinat käytävästä ovat aina yhtä pelottavia. Jouluaattoisin teen joulupukkikeikkoja ja Seppo toimii koiratonttuna pieni tonttulakki päässään. Lapsille koiratonttu on isompi juttu kuin lahjat tai joulupukki. Seppo käy myös kanssani vapaaehtoistöissä yksinäisten vanhusten luona ja se on kyllä uskomattoman antoisaa toimintaa - vanhukset rakastavat Sepiä ja karvapoika itse nauttii, kun saa hakea helppoja rapsutuksia pois kuleksimasta.

Seppo on tiiviisti mukana myös työelämässä. Perustin ystävieni kanssa 1,5 vuotta sitten oman viestintätoimiston ja Seppo on yksi osakas. Sepolla on oma meili, oma osio nettisivuillamme (viestintaliiga.fi/seppo) ja oma nurkkamaja toimistossamme. Tänä kesänä Seppo täyttää 7 vuotta ja täytyy sanoa, että meillä on ollut tosi mahtava taipale yhdessä. Toivottavasti matka jatkuu vielä pitkään.

Elämän parhaita hetkiä on mennä Sepon kanssa metsään tai pellolle. Pois kaupungin kiireestä, melusta ja hektisen elämän suorituspaineista. Poika saa kirmailla täysin vapaana ja onnellisena. Itse katselen tuota vapauden riemua ja nautin hiljaisuudesta. Nautimme Sepon kanssa molemmat luonnosta. Shetlanninlammaskoira on paras koirarotu, mitä tiedän. Me ollaan Sepon kanssa parhaat ystävykset.

Petteri Poukka 
Sepon iskä

(Kuva lehdessä: Värivalokuvia Juhani Koskinen)


2 kommenttia:

  1. Kiitos Sepi ja iskä! Sepon twiitit on huippuja. Nousee aina hymy korviin, kun tulee uusi. Seppo on noussut koiratuttavapiirini sankariksi. Eilen viimeksi kävelyllä keskustelmme lenkillä pitkään Sepon elämästä. Seppo lähentää ihmisiä ja levittää postiivisuutta kaikkialle. Yksi toive meillä seuraajilla on: Seposta pitää saada kirja. Siitäkin puhuimme eilen - heti ostaisimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Kiitti tästä palautteesta, tulipas hyvä fiilis! Sepon päivityksillä on tarkoituksena saada nimenomaan levitettyä positiivisuutta kaikkialle ja korostaa myös sitä, kuinka paljon iloa koira tuo arkeen.

      Kirja-idea on ollut itse asiassa pari kertaa mielessäni, eli ei missään nimessä mahdoton ajatus. Hyvää kesää!

      - Petteri & Seppo

      Poista