Chiang Mai, Thaimaa, osa 2

Tervehdys täältä Pohjois-Thaimaan helmestä! Tässä on vuorossa Chiang Mai -raportointini part 2 (ensimmäinen Chiang Mai -juttuni löytyy TÄSTÄ). Kohta kolme viikkoa täällä hengailleena on kaupunki tullut jo tutuksi, päivät ovat soljuneet leppoisasti ja aika on heilahtanut varsin nopeasti. Täällä on päivisin erittäin kuuma ilma, mutta iltaisin tulee vilpoinen.

Viikonloppuna ajauduin askartelemaan koirakaverilleni Pentille yöasun. Siitä lisää TÄSSÄ.

Temppeleitä on kaikkialla ja oranssikaapuisia munkkeja kulkee temppelialueilla sekä katukuvassa päivin öin. Nuoria poikia ja vanhoja äijiä. Jotkut ovat ovat munkkina vain muutaman viikon ja toiset puolestaan koko elämänsä. Temppeleihin on mahdollisuus lahjoittaa maallista mammonaa ja samalla pyrkiä lunastamaan itselleen meriittiä eli parempia lähtökohtia seuraavaa elämää varten.

Aina kun olen itse temppelialueilla, niin noudatan nöyrästi kaikkia etikettejä ja hymyilen vienosti. Tuolla toimenpiteellä pyrin saamaan itselleni sellaisen kompromissihenkisen meriitin eli seuraavassa elämässä en olisi mikään ökyrikas seurapiirimies mutta en myöskään mikään kambodzalainen vuohi. Jotain siltä väliltä.

Munkit elävät kaupungilla kuin ketkä tahansa kaupunkilaiset - käyvät kaupassa ostamassa kahvia, hengailevat puistoissa yms. Hieman silti pari kertaa oon hieraissut silmiäni, kun temppeleiden pihoissa munkit katselevat kovaäänisesti kannustaen thainyrkkeilyä telkkarista. Joillakin munkeilla on käsivarret sekä sääret täynnä tatuointeja ja melkein kaikilla on upouudet älypuhelimet käsissään.

Chiang Main keskusta-alueella on periaatteessa mahdoton eksyä. Siinä pitää olla kyllä umpisokeassa paavikännissä tai sitten ihan vaan tyhmä, jos täällä eksyy! Nimittäin ydinkeskusta on neliön muotoisella alueella, jota ympäröi puolentoista kilometrin pituiset vesivallit. 1,5 km – 1,5 km – 1,5 km – 1,5 km. Varmastikin selkein suurkaupunkiratkaisumalli, mihin oon ikinä törmännyt.

Ympärillä oleva uljas vuoristo vain lisää kaupungin kauneutta. Tiivistettynä voisin sanoa, että Chiang Mai on kuin Nokian kaupunki - täällä on kaikkea ja tämä on ainutlaatuinen paikkakunta.

Long Live The King

Kauan eläköön kuningas! Se on aivan häkeltävää seurata, kuinka suosittu ja palvottu Thaimaan kuningas täällä on. 87-vuotias kuningas Bhumibol Adulyadej on ollut vallassa jo vuodesta 1946 lähtien eli kohta 69 vuotta. Kuusikymmentäyhdeksän vuotta! Morjens. Lähes jokaisessa nurkassa on kuvia ja ylistyslauseita kuninkaasta. Tuktuk-takseissa, ruokalistoissa, paidoissa, kaikkialla on kuvia kuninkaasta.

Täällä on kauppoja, missä myydään ainoastaan valokuvia kuninkaasta. Televisiossa tulee tasaisin väliajoin sellainen muutamien minuuttien pituinen balladibiisi, missä on videokuvaa kuninkaasta vierailemassa kansan parissa. Jopa kauppojen maksupääteruuduilla vilkkuu aina välillä kuva kuninkaasta. Jokaisessa setelissä on kuva kuninkaasta. Vaikuttavaa.

Sunday Market on iso juttu täällä. Valtavan kokoinen keskusta-aluekirpputori pysäyttää liikenteen sunnuntai-iltapäivästä eteenpäin ja keskusta on täynnä ihmisiä kävelemässä, seurustelemassa, syömässä ja ostamassa rihkamaa. Kello 18:00 kaikki pysähtyy. Ihmiset pysähtyvät, myyjät keskeyttävät työnsä ja kukaan ei liiku. Kello 18:00 alkaa parin minuutin pituinen Thaimaan kansallislaulu ja kuninkaan ylistys. Sitten kun tuo on ohi, niin niks ja naks, kaikki jatkuu ennallaan.

Olin yks ilta elokuvissa ja aina ennen elokuvan alkamistahan tulee trailereita pian ilmestyvistä leffoista. Kesken kaiken leffateatterissa tulee kuulutus, että voisitteko kaikki leffakatsojat nousta seisomaan ja osoittamaan kunnioitusta kuninkaallemme. Ja me nousimme seisomaan. Leffaruudulta tulee musiikkivideo, missä thaimaalaiset ihmiset ylistävät, palvovat, itkevät ja niin edespäin kuningastaan. Kuvia kuninkaasta ja taustalla soi tunnelmallinen musiikki. Ja sen jälkeen elokuvan kimppuun. Aikamoista.

Thaimaan kuningas Bhumibol Adulyadej on koko kansan syvästi rakastama johtaja. Mies on sairastellut viime vuosina ja sitten kun tulee se hetki, että kuningas kuolee, niin Thaimaa saattaa olla jopa sekasorron vallassa. Kuninkaan ainoa poika ja kruununperillinen Vajiralongkorn ei ole käsittääkseni lainkaan suosittu Thaimaassa, sillä miehellä on ennemminkin playboyn maine.

Duunissa

Vietin tapaninpäivän iltaa brittipubissa seuraten Englannin Valioliigan otteluita. Pubin omistaja, noin 60-vuotias parrakas ja vanttera brittiäijä, seurasi myös matseja. Samanhenkisinä futisjätkinä rupattelimme mm. jalkapallosta, Suomesta, Englannista, elämästä Thaimaassa ja mun maailmanympärysreissusta.

Puhe ajautui myös tuktuk-kuskeihin ja paikalliseen liikennekulttuuriin. Hän kertoi yllättäin, että hänellä on himassa pyörätaksi, mutta sitä ei olla käytetty vähään aikaan. Tokaisin oitis, että hauska kun tuli puheeksi, sillä mä en ole ikinä ajanut sellaisella ja katsoin samalla kysyvästi brittimiestä kohti. Katseeni sanoma oli selkeääkin selkeämpi – saiskohan sitä sun pyörätaksia mahdollisesti koklata joskus?

Tottakai saat, tuli napakka vastaus kuin thaimaalaisapteekin hyllyltä. Siinä sitten hiljalleen juonittiin oiva bisneskuvio, että mä ajelisin pyörätaksilla pitkin poikin Chiang Main ydinkeskustaa ja tarjoisin kaupungin ainoaa ilmaista pyörätaksikyytiä sillä ehdolla, että kuski – eli mä – saa päättää määränpään.

Lauantaina 27.12. iltapäivällä ensimmäinen päiväni pyörätaksityöläisenä sitten toteutui, kun kuskasin 2,5 tunnin ajan yhteensä kenties tusinan verran ihmisiä ydinkeskustasta itse päättämääni määränpäähän ja sattumoisin kaikki kyytini päätyivät tuon brittipubin eteen, jonka jälkeen ehdottelin, että menkääs tuohon nauttimaan kaljat tai vaikka paritkin. Myös hyvää ruokaa on tarjolla siellä sitten niin. Ja osa heistä meni sinne!

Olin neuvotellut itselleni erittäin kovan diilin ja työpäivän päätteeksi sain palkkani samantien kätösiini – muovipussillinen banaaneja!

Miljoona skootteria ja kosolti äksidenttejä

Jos oli Ho Chi Minhissä, Etelä-Vietnamissa, täysin liikaa skoottereita, niin kyllä niitä on täälläkin liikaa. Tuhansia ja taas tuhansia skoottereita päristelee joka puolella aivan holtittomasti.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että maailman itsekkäin olento on aasialainen skootterikuski. Siinä ei ole mitään järkeä koko touhussa. Kaahataan ja kohnotetaan joka suuntaan. Aivan sama, että palaako punaiset valot vai ajetaanko yksisuuntaista kaistaa väärään suuntaan, niin pakko on vaan mennä koko ajan. Ihan uskomaton minäminäminä-asenne. 

Ja jos tulee aasialaisen skootterikuskin kohnotuksen takia seurannut liikennevaaratilanne - mitä todellakin tulee jatkuvasti - niin siihen perään aasialainen skootterikuski esittää koiranpentumaisen hymyn ja on pahoillaan. Kolmasosasekuntia myöhemmin sama ilme on myrtsinä ja olemuksesta huokuu välinpitämättömyys. Tekohymyily - sen aasialaiset osaavat.

Sympaattisia ihmisiä on täällä todella paljon, mutta jos joku asia aasialaisessa meiningissä vetää mielen matalaksi, on ehdottomasti tuo tekohymyily ja sen alle verhoiltu itsekkyys. Voin kyllä sanoa, että jurot suomalaiset ovat timanttia - tunteet näytetään vähäeleisesti, mutta ollaan aitoja!

Skootterivuokraamoja on myös jokaisella kadulla ja päivähinta on kepeä 4-5 euroa. Eurooppalaisia skootterihuristelijoita onkin tosi paljon, mutta samaan näppäimistöhengenvetoon pitää tokaista, että eurooppalaisia loukkaantuneita ex-skootterikuskeja katukuvassa sitten vasta näkyykin. Ihan uskomaton määrä eurooppalaisturisteja kävelee ontuen, kyynärpäät ja polvet siteillä peitettyinä. Joka päivä näkyy myös jalka paketissa ja kainalosauvoissa konkkaavia turisteja. Ja tuo suuri loukkaantumismäärä ei yhtään yllätä.

Eurooppalaisia täällä on tosiaan paljon ja täysin eniten ranskalaisia. Tuntuu, että osaan jo ranskan kielen alkeet ihan hyvin, kun joka mutkassa ja hetkessä puhutaan ranskaa.

Käsittämätöntä kauneutta taivaalla

Kävin hyppäämässä benjin vuoden 2014 päätteeksi. Siitä lisää TUOSTA.

Tuli myös koettua elämäni ensimmäinen vuodenvaihde ulkomailla, kun vuosi 2014 kääntyi vuodeksi 2015 täällä Chiang Main ydinkeskustan hulinassa. Enpä olis uskonut, että tulen näkemään jotain ennenkokemattoman kaunista, sillä tuhansia sky lanterneja (kosolti kuvia tämän jutun alla) päästettiin taivaalle. Kynttiläloisto oli uskomattoman kaunis!

Uudenvuoden juhlinnassa myös raketit paukkuivat ja ihmisiä oli liikkeellä valtavasti. Juhlinta sujui silti ystävällisissä merkeissä ja pohjoisthaimaalaisesta vuodenvaihteesta jäi erittäin positiiviset jälkitunnelmat.

Loppiaisena pääsin esittelemään jälleen nokialaisuuttani ja sellainen tunne tässä tällä hetkellä vallitsee, että sain vakuutettua eräälle saksalaispariskunnalle lomavisiitin Nokialle tulevana kesänä olevan hyvä ratkaisu! Lue koko välikohtaus TÄSTÄ.

Summa summarum: kaikki, jotka suunnittelette matkustamista Thaimaahan, niin kannattaa ottaa Chiang Mai vakavasti harkittavaksi kohteeksi.

Pari Youtube-videonpätkää Chiang Maista:
Sunday Market iltapäivällä
Sunday Market illalla

Minä ja kulkukoirakaverini Pasi
Uudenvuoden kaunis näkymä taivaalla

Ja alla vino pino kuvia:

Nuoret munkit ylittämässä riippusiltaa.

Uudenvuoden juhlinnan upeus.

Paikallinen tekonurmikenttä.

Benji.

Diplomi.

Sunday Market.

Sunday Market.

Sunday Marketin yhteydessä oli myös autokisojen palkitsemistilaisuus.

Pyörätaksini.

Take your time.

Kuninkaasta kuvia kaikkialla.

Sky lanterneja taivaalla.

Lähikuvia sky lanterneista.

Yks kylmä kalja aina silloin tällöin tekee aika hieman nannaa.

Massage-paikkoja on ihan kaikkialla.

Adventure-kauppoja on myös kaikkialla.

Skootterivuokraamoja joka kulmassa.

Temppeleitä siellä täällä.

Ping-joki.

Sunday Market.

Ydinkeskusta-aluetta ympäröivä vesivalli.

Kuningas on kaikkialla.

Nunnat siinä hyvällä tuulella.

Children.

Chiang Mai, Thaimaa

Morjensta sinne talviseen ja upeaan Suomeen! Ja morjens myös kaikille muille reissunaisille ja -miehille, jotka ovat eksyneet lukemaan tätä blogia! Mulla on nyt takanani ensimmäinen viikko täällä Pohjois-Thaimaan keskuksessa, Chiang Maissa, ja oon koonnut tähän tunnelmia ja kuvia.

Pientä kikkailua Bangkokin lentokentällä

8 neliömetrin kokoinen hostelihuoneeni Bangkokissa oli yhtäkkiä enää muisto vain ja sunnuntaiaamuna 21.12. edessäni häämötti taas uusi lentokenttäseikkailu. Määränpäänäni oli 800 kilometriä pohjoisessa suunnassa sijaitseva Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, Chiang Mai.

Matkan alkutaipale ei sujunut aivan odotusteni mukaisesti, sillä ensin olin lentokentällä lähes täydellistä fiaskoa hipovassa kielimuurikeskustelussa, missä lopulta jouduin maksamaan 90 bahtia (karvan yli 2 euroa), että sain jotkut puuttuvat leimat boarding passiin. Olin kyllä todellakin varannut ja maksanut kaiken sovitusti netissä, mutta niin vaan sieltä pystyi tulemaan joku "yllättävä" pikku lisämaksu. Niin aasialaista toimintaa, että ihan närästää persettä.

On tullut oltua tässä reissuni aikana monilla lentokentillä ja peruskaava niissä on toki samankaltainen, mutta omia pieniä erikoisuuksia ja kummallisuuksia on jokaisessa maassa. Siihen kun heitetään vielä kielimuurit ja kulttuurierot, niin hassunkurisia ja pikkuruisia lentokenttäkommelluksia on tapahtunut aika usein.

Astelin tuon 90 bahtin maksusekamelskan jälkeen turvatarkastukseen, missä seuraava tilanne olikin jo yhtäkkiä päällä. Huomasin olevani kahden tuimailmeisen turvatarkastusmiehen keskellä kuulusteltavana. Syykin selvisi, sillä minä pölhökustaa olin unohtanut linkkuveitsisarjani käsimatkatavarareppuuni ja muutaman minuutin tiukan sananvaihtoepisodin jälkeen turvamiehet uskoivat, että kyseessä tosiaan oli vahinko ja linkkarin piti olla mun jo ruumaan menneessä rinkassa. Enkä ollut siis ottamassa linkkaria mukaani lentokoneeseen siinä tarkoituksessa, että esimerkiksi yrittäisin kaapata koneen tai vastaavaa. Linkkarisarja takavarikoitiin ja pääsin etsimään lähtöporttiani.

Thaimaalaisella lentokentällä välillä oikein hätkähtää elämän monimuotoisuutta. Lentokoneen lähtöä odotellessani nimittäin nautin kuumaa kahvia ja kuuntelin musiikkia silmät kiinni, ja avattuani silmäni noteerasin vieressäni istuvan kaksi älypuhelimiaan näpyttelevää nunnaa. Valkoisiin kaapuihin sonnustautuneet siilitukkapäiset noin 50-vuotiaat nunnat odottelivat konetta siinä missä minäkin.

On tullut tässä reissun aikana nähtyä tosiaan sadoittain munkkeja ja nunnia ja kaiken maailman imaameja, joita ei näy edes Hervannassa. Se on ollut hyvä oppikoulu, sillä aiemmin toisinaan moni asia tuntui oudolta, mutta tässä muutaman kuukauden maailmalla seikkailleena on hyvällä tavalla turtunut kaikenlaiseen. Ihmiset on monissa maissa todella erilaisia verrattuna suomalaisiin. Ja hyvä niin.

Pohjois-Thaimaan helmi

Oon kuullut muutamien kavereitteni suusta, että Chiang Mai on upea paikka. Lentokone ei ollut viikko sitten ehtinyt vielä edes laskeutua, kun jo ikkunasta maisemia katsellessani totesin itselleni, että taitavat kaverit olla oikeassa. Upea vuoristomaisema on melkoista silmäkarkkia ja koko alueen olemus on kuin vastakohta kaoottiselle Bangkokille.

Hyppäsin lentokentältä oitis lavataksin kyytiin. Thaimaassa on tuktuk-taksien lisäksi kovassa suosiossa sellainen lava-auton, taksin ja bussin sekoitusauto, jonka perään viittoillaan kädellä ja hypätään lavalle istumaan. Ja sitten sanotaan määränpää tai myöhemmin vaan viittoillaan kuskille, että voitko pysäyttää, okei kiitos moi. Lavalle mahtuu ehkä tusinan verran ihmisiä ja se on mukavaa matkustamista se.

Olin nopeasti ydinkeskustan liepeillä sijaitsevan hostellini edessä ja aloitin oitis tutustumisen miljööseen sekä henkilökuntaan. Ensivaikutelmat olivat positiivisia. Hostellihuoneeni oli ilahduttavasti kohtalaisen isokokoinen ja se oli helpotus, sillä olen buukannut huoneeni kahdeksi viikoksi ja ehkäpä olen vielä viikon lisääkin tässä hostellissa.

Saavuin siis sunnuntaina päivällä 21.12. tänne Chiang Maihin ja se oli ensivaikutelman kannalta erinomainen viikonpäivä, sillä sunnuntaisin täällä on iso katumarketti, missä ydinkeskustan kadut on suljettu liikenteeltä ja tilalla on katukauppoja tai suomalaisittain sanottuna jättikokoinen kirpputori. Hyvällä fiiliksellä käveleviä - pääosin eurooppalaisia - ihmisiä on valtavasti. Tunnelma tuolla katumarketissa on kuin mielikuva suihkusta saapuneesta kauniista naisesta, jonka pakaroita voisi taputella loputtomasti – sympaattinen ja lämminhenkinen.

Täällä on myös erikseen Night Marketteja ja Saturday Market. Nämä kaikki sijaitsevat eri puolella kaupunkia, ydinkeskustan laitamilla. Temppeleitä on myös melkein jokaisessa korttelissa ja kenties komeimpana temppelinä mainittakoon ydinkeskustassa sijaitseva Wat Phra Singh, missä on myös Chiang main tunnetuin Buddha-patsas. Ja kun temppeleitä on paljon, niin tottakai oranssikaapuisia munkkeja tepastelee myös kaikkialla. He näpyttelevät älypuhelimiaan, istuvat kahviloissa ja niin edespäin.

Yksi ilta tosin näin, kun yksi parikymppinen munkki livahti temppeliltään kadunkulmaan suutelemaan paikallista tyttöä. Mitäs peliä se sellainen oikein oli? En oo mikään Päivi Räsäsen kielletty salarakas saatikka Dalai Laman visusti piilossa pidetty poika, mutta eikös tuollainen munkkikäyttäytyminen ole vähintäänkin kyseenlaista. No, ihan samahan se mulle on, että tuota.

Chiang Maissa kauppiaat ja tuktuk-kuskit ovat paljon maltillisempia kuin esimerkiksi eteläisemmässä Thaimaassa ja Vietnamissa. Kambodzasta nyt puhumattakaan. Kaupungissa majailee paljon eurooppalaisia ja mulla on sellainen tunne, että täällä on paljon kirjoitustyöläisiä ja kaikenlaisia taiteilijahenkisiä ihmisiä. Jos sulla on luovuutta ja nettiyhteys, niin sä voit tehdä töitä ympäri maailmaa.

Katukuva on kaunis. Kahviloita ja ruokapaikkoja on kaikkialla. Vilkuilee sitten minne vaan, niin näkee 25-55-vuotiaita mukavan oloisia eurooppalaisia ihmisiä näpyttelemässä läppäreitään, juomassa kahvejaan ja rupattelemassa toistensa kanssa. Adventure-liikkeitä on myös varmaankin satoja ja tarjolla on norsusafareita, pyöräretkiä, patikointimatkoja, vuoristoseikkailuja yms.

Oon kävellyt joka päivä varmaan kymmenen kilometriä siellä, täällä ja tuolla. Äärettömän hyvä ja syväluotaava tapa tutustua tähän hienoon kaupunkiin, sillä siinä näkee kirjaimellisesti jalat maassa kaupungin katuja ja erilaisia ihmisiä läheltä.

Ja oon tepastellut lähes päivittäin Chinatownin läpi joenrantaan kahville ja kirjoittamaan. Mulla on tiettyjä haaveita, ajatuksia ja visioita, joita aion lähitulevaisuudessa toteuttaa. Täällä on oiva sauma pysähtyä ja kehitellä kaikenlaisia kuvioita. Saattaa olla, että mikään mun ideoista ei tule menestymään, mutta voi myös olla, että ne tulee menestymään. Ja vaikka epäonnistuisin sata kertaa, niin oon silti saanut enemmän aikaan kuin sellainen ihminen, joka ei uskalla edes yrittää.

Kirjoittelen visioitani ja ajatuksiani ylös ruutuvihkoon, jonka ostin viime kesänä Nokian Citymarketista. Ruutuvihkon kannessa on kuvia mustikoista ja oikeastaan aina, kun mä pidän tuota vihkoa kätösissäni, osa musta hengailee Nokialla. Nice!

Täysin yksin, kaukana kaikesta ja ilman minkäänlaista turvaverkkoa oleminen täällä tuntuu hyvältä. Toki mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä ja ennen kaikkea käsittämätön ikävä mun koirapoikaani Seppoa. Mulla ei ole ikinä ollut ketään tai mitään niin karmea ikävä kuin mitä mulla on Seppoa ollut.

Olenko mä Turun kauppahallissa?

No tuon yllä olevan väliotsikon kaltaista kysymystä olen täällä lähes päivittäin esittänyt itselleni. Chiang Main Chinatown-kaupunginosassa sijaitsee nimittäin kauppahalli, joka on joistakin kuvakulmista tiirailtuna kuin kopio Tampereen ja Turun kauppahalleista. Toki esimerkiksi Chiang Main kauppahallissa saa myyjän puheesta helpommin selvää kuin Turun vastaavassa, sillä kyllähän kiinan ja thaimaan puheiden sekoitus on selkeämpää kuunneltavaa kuin paatunut turun murre.

Chiang Main katukeittiöistä saa todella edullista ruokaa. Maittavan aterian kaikilla herkuilla saa alle eurolla, kun taas ydinkeskusta-alueella joutuu helposti pulittamaan 6-10 euroa yhdestä ateriasta. Keskustahinnat ovat korkeat, koska kaupungissa on niin paljon eurooppalaisia ja ilmeisesti iso osa heistä on valmis maksamaan jatkuvasti isohkoja summia ruuistaan.

Tässä ihan mun "kotikadulla" on myös reissuni toiseksi paras ruokapaikka! Sellainen intialainen ravintola, missä etenkin Tikka Masala -riisikanasetti naanleivällä varustettuna on tajuttoman hyvää. Reissuni paras ruokakokemus tapahtui lokakuun alussa Kaunasissa, Liettuassa. Siitä lisää TUOSTA.

Keskustan laitamilla sijaitsee myös ikään kuin toinen keskusta, sillä jättimäinen ostoskeskus Kad Suan Kaew herättää rakennuskunnioitusta jo pelkällä olemuksellaan. Ostoskeskuksessa on satoja liikkeitä, teatterisali, elokuvasali ja 5-kerroksessa sijaitsee jäähalli. Kyllä vain, täysikokoinen kaukalo ja katsomojakin löytyy. Se on yksi Thaimaan kolmesta jäähallista. Ja arvatkaa otinko jääkiekkokamoja mukaan tälle maailmanympärysreissulleni? No en. Just tätä mun säkää!

Täällä on päivisin todella kuuma. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kävellessä tulee hiki. Sitten kun aurinko laskee iltapäiväviiden jälkeen, alkaakin olla yllättävän vilpoinen ja etenkin paikalliset ovat helisemässä. Aamuisin on myös kylmä. Itse laitan Suomessa pitkät kalsarit jalkaan, jos on -15 pakkasta tai enemmän ja olen siis tottunut kylmyyteen. Täällä kun on +20, niin paikallisilla on päällään kevyttoppatakkeja, villahousuja ja ties mitä. Kulttuurieroja, kulttuurieroja.

Ydinkeskusta-alueesta kilometrin päässä matelehtivan Ping-joen toisella puolella on muuten parhaimmat ja halvimmat katukeittiöt. Ja joen toisella puolella ei ole turisteja juuri nimeksikään. Olinpa sitten joen kummalla puolella tahansa, niin mulla on täällä yksi harrastus, mitä oon tehnyt paljon Suomessakin – mä tarkkailen ihmisiä. Siis istuskelen rauhassa esimerkiksi katukahvilassa ja katselen paikallista arkea ja kaikenmaalaisia ihmisiä. Usein jään hahmottelemaan, että mikäköhän mahtaa olla tuon ja tuon ihmisen elämäntarina.

Karaoke on täällä suosittu juttu. Joka ilta erilaisissa kuppiloissa ja kahviloissa paikalliset ihmiset laulavat karaokea raivoraittiina. Ainoa ero suomalaisen karaokekulttuuriin onkin tuo alkoholipolitiikka. Suomessahan on suurimmaksi osaksi tapana (itse astun lavalle vähintään 1,5 promillen nousukahvassa) laulaa karaokea vahvassa humalassa, mutta yhteistä Suomella ja Thaimaalla on kyllä se, että molemmissa maissa laulusuoritukset ovat 80-prosenttisesti aivan järkyttävää paskaa. ”Laulaja” luulee osaavansa laulaa, mutta tuota että jotta, ei hän osaa. Ei.

Golf-niiloille on Chiang Maissa myös tarjolla herkkua, sillä täällä on 14 golfkenttää. Asunnon vuokraaminen pidemmäksi aikaa on myös mielenkiintoinen ajatelma, jos mielii Pohjois-Thaimaahan pidemmäksi aikaa. Esimerkiksi sadan neliön kämpän saattaa saada 300-400 euron kuukausihintaan eli jos kaveriporukan kanssa on visiona lähtee Thaimaahan, niin ei se asuminen liian kallista ole.

Yksinäinen joulu

Tämä oli ihan tietoinen valinta, että tulen viettämään tämän vuoden joulun yksin. Kaukana kaikista läheisistä sekä ystävistä. Olen ollut koko menneen vuoden töiden ja kaiken muunkin vuoksi tekemisissä jatkuvasti erilaisten ihmisten kanssa ja viimeiset kuukaudet olen reissannut maailmalla varsin hektisellä aikataululla.

Täällä Chiang Maissa onkin otollinen paikka pysähtyä kokonaan, puntaroida omaa tulevaisuuttani, hahmotella tulevan vuoden visioitani ja niin edespäin. Joulu on itselleni vuoden paras sekä odotetuin juhla, ja jouluviikot ovat aina mahtavaa aikaa läheisten ja ystävien kanssa.

Nyt tuo kaikki oli poissa. Ei ollut rakkaita siskontyttöjäni availemassa innoissaan joululahjoja, eikä itselläni ollut mahdollisuuksia käydä pöllimässä jo etukäteen yksi Aladdin-suklaarasia äitini vaatehuonejemmasta. Eikä ollut mahdollisuutta lähteä kavereiden kanssa joulupäivänä Nokian - tuttuun, mutta ei turvalliseen - yöelämään hulluttelemaan kovalla sykkeellä.

Tilalla olivat sen sijaan auringonpaiste, ei lunta ja kaikkialla täysin vieraita ihmisiä. Chiang Maissa jouluaatto oli kuin mikä tahansa keskiviikko. Aurinko porotti kuumana, lapset olivat koulussa eikä katukuvassa näkynyt juuri missään merkkiäkään joulun läsnäolosta.

Oma jouluaattoni käynnistyi hostellilla aamupalan nauttimisella ja siihen kylkeen joka-aamuisen malarialääkepillerin nielaisemisella. Starttasin marraskuun alussa Miamissa syömään joka keskiviikko yhden malarialääkepillerin ja jatkoin tuota samaa viikkotahtia Sri Lankassa, Malesiassa, Filippiineillä ja Vietnamissa. Viikko sitten Hua Hinissä, Etelä-Thaimaassa, siirryin teholääkitykseen eli joka aamu yksi pilleri (ohjeiden mukaan joitakin päiviä ennen alueelle saapumista). Tämä Pohjois-Thaimaa on niin paljon malariaherkempää aluetta kuin eteläinen Aasia, niin sen takia tällainen pillerirytminvaihdos. Malarialääkkeet ovat aika kalliita, mutta omasta mielestäni tämä on ihan oiva sijoitus.

Mutta siis juu-u, jouluaattoni jatkui siten, että pakkasin reppuni ja lähdin kävelemään toiselle puolelle kaupunkia punttisalille. Olis punttisaleja löytynyt varmaan lähempääkin, mutta samalla näkee hyvin kaupunkia, kun kävelee paljon ja aina vähän eri kautta ynnä muuta sellaista. Hikoilin salilla tunnin, jonka jälkeen suuntasin kauppamarkettiin ja ostin 5 kilon säkin koiranruokaa. Sitten kävelin pari tuntia ympäri Chiang Maihin kaupunkialuetta ja ruokin kulkukoiria. Onnellinen tunne oli molemminpuolinen.

Iltapäivällä sitten loikoilemaan hostellin uima-altaalle, vaihtamaan muutamat sanat muiden hostellivieraiden kanssa ja kuuntelemaan musiikkia mp3-soittimesta. Samassa hostellissa yöpyneet kaksi jenkkityttöä ja yksi ranskalaisplikka yrittivät suostutella mua lähtemään heidän kanssaa Chiang Maihin ydinkeskustan yökerhoihin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. He peräti vielä soittelivat respan puhelimesta mun huoneeseeni, että lähtisinkö nyt kuitenkin. Vastaukseni oli kuitenkin jyrkkä ei.

Olin jo ajat sitten tehnyt päätöksen, että olen joulun yksin. Ja yksinäisenä sen halusin pitääkin. Mä oon herranjestas juossut koko elämäni p*llun ja viikonloppuviinan perässä, joten tällä maailmanympärysreissullani ovat pääpointteina aivan muut jutut. Ja esimerkiksi en ole edelleenkään vetänyt kertaakaan kännejä tällä reissulla.

Mä oon heilunut elämäni aikana enemmän kertoja baareissa ja yökerhoissa kuin keskiverto suomalaisessa kunnassa on asukkaita. Eli ei ihan liikaa napostele riekkua baareissa aamuöihin asti ja olla sitten kolme päivää enemmän tai vähemmän darrassa. Menisi tuollaisella taktiikalla koko reissu pilalle. Ja ei mun matkabudjettikaan sellaista kestäis.

Pakko myöntää, että kyllä mulla jouluaattona oli ajoittain tiukkakin ikävä Suomeen, kun katselin vaikkapa Facebookin uutisvirrasta ihmisten laittamia talvisia kuvia, missä lumikinokset olivat upeasti kuusimetsien päällä. Ja kuvia, missä eri ihmiset olivat onnellisina läheistensä kanssa viettämässä joulua. Noita kuvia katsellessa tuli todella hyvä mieli, että ystävilläni on hyvä olla siellä.

Kaiken kaikkiaan yksinäinen jouluni kaukana kaikesta turvaverkostoistani oli onnistunut kokemus. Luultavasti en tule ainakaan montaa joulua elämässäni olemaan poissa Suomesta. Täällä muuten oli iso ja näyttävä ilotulitus joulupäivänä eli 25. päivä siinä iltaysin jälkeen.

Päiväreissulle Myanmariin

Voin kyllä suositella Chinag Maita, jos on mietinnässä matka Aasiaan. Thaimaa on suomalaisille tuttu ja suosittu matkailukohde, mutta tämä on ehkä vähän jotain uutta monelle. En ole muuten törmännyt täällä yhteenkään suomalaiseen. Ja täällä tuntuu olevan - ainakin keskustassa - eurooppalaisia melkein yhtä paljon kuin paikallisiakin.

Aion tutustua Chiang Main vuoristoihin tuossa tulevalla viikolla ja enköhän mä kirjoittele täällä ollessani vielä toisenkin raportin kaupungin meiningistä.

Tuleva viikko alkaa muutenkin aika mielenkiintoisesti, sillä maanantaina 29.12. mulla on luvassa bussireissupäivä. Mun täytyy lähteä uusimaan Thaimaan viisumini ja reissun nimi on Visa Run, jonka myötä saan lisää oleskelupäiviä Thaimaassa. Eli toisin sanoen matkustan bussilla viisi tuntia luoteeseen ja menen hengailemaan mystiseen Myanmariin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen saan passini takaisin uusilla leimoilla ja sitten takaisin Chiang Maihin.

Tuo kuulosti hyvin helpolta ja yksinkertaiselta reissukuviolta, mutta voin kertoa jo nyt, että sitä se ei varmasti tule olemaan. Tässä kun on nyt kahteen otteeseen siirtynyt maasta toiseen autolla keskellä Aasiaa, niin on tullut havaittua, että kaikki mikä voidaan raja-asemilla tehdä päin helvettiä, niin se myös tehdään x 100. Odotukseni ovat siis nollissa ja yritän vain saada maanantaihin mennessä luotua itselleni taisteluolotilan ja kikatella jo valmiiksi mitäjjjumalauta-henkisille pöyristelyvälikohtauksille.

Visa Run -reissustani Myanmariin tulossa luultavasti raportintynkää tässä vielä tämän vuoden puolella. Mitä mainiointa loppuvuoden jatkoa. Palataan!

Kaunista. Ja tuollakin kuva Thaimaan kuninkaasta.

Wat Phra Singh -temppeli.

Kuva mun yksiöstä.

Kotikatu.

Kotikatu taas.

Jouluselfie.

Joulunurkkaus Chiang Main keskustan liepeillä.

Tällä katuosuudella on aina tällainen syksy-look. Muualla ei lehtiä sitten olekaan.

Chinatownin Kauppahalli.

Puistomaisemaa.

Jokivarsikahvilassa nauttimassa Capuccinoa.

Mun jokapäiväinen kävelykenkämuoti eli lenkkarit.

Kad Soan Kaew -jättiostoskeskus.

Kad Soan Kaew -ostoskeskusksessa on myös omia karaokekoppeja laulujanoisille.

Aivan mun hostellin lähistöllä sijaitsevan yökerhokulmauksen kyltti.

Yökerhoryhmittymä.

Tyrmistyttävän halpaa ja maukasta katuruokaa.

Mun kavereita.

Sunday Market.

Vähän kalliinpaa hotellia.

Reissuni toiseksi paras ruokasetti.

Nokian Citymarketista ympäri maailman.

Semiaskeettisen näköinen sali, mutta kyllä siellä pyssyjä pystyi hyvin hioon.

Vuorimaisema salilta.

Salilla pumppaamassa.

Chiang Main portti. Tuolla sisällä on neliön muotoinen ydinkeskusta.

Wat Phan Tao -temppeli.

Wat Phan Taon sisäkauneutta.