Mua pyydettiin kirjoittamaan juttu my boy Seposta kesäkuun
Sheltit-lehteen. Ja ilman muuta mä kirjoitin! Ohessa on kuvankaappaus lehdestä
+ teksti selvennettynä.
-- -- -- -- --
-- -- -- -- --
Lokakuu 2010. Istun Parolassa omakotitalon olohuoneen
sohvalla ja tuijotan hieman jännittyneenä 8 viikon ikäisiä shelttipentuja. Olen
saapunut hankkimaan oman koiran. Samalla mietin, että hauskasti on elämä
heittänyt minut taas tänne nurkille, sillä vain parin kilometrin päässä tästä talosta
astelin pois armeijasta 7 vuotta aiemmin.
Yhtäkkiä olohuoneen tuolin alta kömpii pieni karvainen
shelttipallo, joka suunnattomasta ujoudestaan huolimatta tepastelee kompuroiden
suoraan syliini. Katsomme ensimmäistä kertaa toisiamme silmiin. Sillä sekunnilla
tiedän, että tässä on poikani Seppo. Tuosta hetkestä alkaa matka, jonka
varrella on tapahtunut valtavasti iloisia asioita. Yhdessä. Periaatteessa
elämänmottoni on sellainen, että jos Seppo ei voi johonkin paikkaan tulla
kanssani, niin en ole minäkään menossa.
Sepon pallit leikattiin, kun hän oli 1,5-vuotias. Hetken
mielijohteesta päätin tuolloin perustaa Sepolle oman Facebook-sivun, jossa hän
kertoo elämästään kuvin ja sanoin. Myöhemmin Sepolle tuli myös Twitter-tili.
Tänään hänellä on somekanavissa melkein 10 000 seuraajaa ja hän tuo iloa
ihmisille. Sepon päivitykset ovat suosittuja, ja mikä tärkeintä - Seppo saa
paljon viestejä, joissa moni kertoo saaneensa ilonpilkahduksia elämäänsä Sepon
positiivisista päivityksistä. Seppo tunnistetaan usein katukuvassa Turussa ja
Tampereella. Aktiivisen somekäyttäytymisen ansiosta Hämeen Sheltit Ry valitsi
Sepon Arjen sankari -sheltiksi 2015.
Sepon arki on täynnä draamaa, sillä omat äänekkäät pierut
sekä kolinat käytävästä ovat aina yhtä pelottavia. Jouluaattoisin teen
joulupukkikeikkoja ja Seppo toimii koiratonttuna pieni tonttulakki päässään.
Lapsille koiratonttu on isompi juttu kuin lahjat tai joulupukki. Seppo käy myös
kanssani vapaaehtoistöissä yksinäisten vanhusten luona ja se on kyllä
uskomattoman antoisaa toimintaa - vanhukset rakastavat Sepiä ja karvapoika itse
nauttii, kun saa hakea helppoja rapsutuksia pois kuleksimasta.
Seppo on tiiviisti mukana myös työelämässä. Perustin ystävieni
kanssa 1,5 vuotta sitten oman viestintätoimiston ja Seppo on yksi osakas.
Sepolla on oma meili, oma osio nettisivuillamme (viestintaliiga.fi/seppo) ja oma
nurkkamaja toimistossamme. Tänä kesänä Seppo täyttää 7 vuotta ja täytyy sanoa,
että meillä on ollut tosi mahtava taipale yhdessä. Toivottavasti matka jatkuu
vielä pitkään.
Elämän parhaita hetkiä on mennä Sepon kanssa metsään tai
pellolle. Pois kaupungin kiireestä, melusta ja hektisen elämän
suorituspaineista. Poika saa kirmailla täysin vapaana ja onnellisena. Itse
katselen tuota vapauden riemua ja nautin hiljaisuudesta. Nautimme Sepon kanssa
molemmat luonnosta. Shetlanninlammaskoira on paras koirarotu, mitä tiedän. Me
ollaan Sepon kanssa parhaat ystävykset.
Petteri Poukka
Sepon iskä
(Kuva lehdessä: Värivalokuvia Juhani Koskinen)
(Kuva lehdessä: Värivalokuvia Juhani Koskinen)